13/20
Harmaata valoa- Ruta Sepetys

           >Kuvaile kaikki kirjan tapahtumat (alku, käännekohta ja lopetus).

Ensimmäisestä lauseesta "He veivät minut yöpaidassani" olin koukussa kirjaan. Se oli koskettava ja surullinen. Kirja alkaa vuonna 1941 kun Neuvostoliiton salainen poliisi tulee hakemaan Linan, Jonan (Linan pikkuveli) ja Jelenan (heidän äitinsä). Linan isä on jo vangittuna ja matkalla kuolemanleirille. He matkaavat ja matkaavat ja pääsevät työleirille. Työ on erittäin raskasta ja he yrittävät pitää niin henkensä kuin järkensäkin.
               "Oletko koskaan miettinyt, minkä arvoinen on ihmishenki? Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen."
                Kirja perustuu tositapahtumiin kirjailijan isosedän perhestä Baltian neuvostomiehityksen aikana. 
- - -
Heille annetaan 20 minuuttia valmistautua lähtöön. Sitten he menivät likaiseen junaan ja odottivat vielä yhtä naista ja vastasyntynyttä. He lähtivät sitten matkaan näissä kurjissa olosuhteissa. He kävelivät hieman vaunusta vaunuun, mutta paljon siellä he eivät tehneet. Se vasstasyntynyt kuoli ja näin he jatkoivat viikkoja ja viikkoja. Jotkut miettivät, että heidän matka oli Liettuasta Siperiaan venäjälle ja sinne he matkasivatkin.
          Joitain vainullisia ihmisiä myytiin, ja ne joita ei meniät työleirille. Sinne meni mm. Lina perheensä kanssa ja Linan tapaama poika Andrius, äitinsä kanssa. He tekivät raskaita töitä jotta saivat ruokaa ja päähenkilöt yrittivät auttaa mm. miestä jolla oli mennyt jalka katki eikä voinut tehdä töitä.
         He oppivat venäjää ja jotkut lähti tekemään muunlaisia töitä neuvostoliitolle. Kaikkia yritettiin saamaan allekirjoittamaan paperi jossa sanotaan kolme asiaa. 1. "Annamme suostumuksen siihen, että liitymme tähän kolhoosiin", 2. Jokainen maksaa sotaveroa 200 ruplaa ja 3. Myöntävät, että olevat rikollisia ja ovat tuomittuja 25 vuoteen pakkotyötä. Kukaan ei halunnut, mutta sen jälkeen kun heiltä vähennettiin ruokaa ja peloteltiin jotkut allekirjoittivat sen.
         Leirillä olevat lapset pääsivät joissain määrin kouluun, jos vanhemmat olivat allekirjoittaneet paperit. Jonas sairastuu ja Andrius auttaa varastamalla tomaatteja hänelle. Lina yrittää pyytää anteeksi edellistä riitaansa ja hän jatkaa piirtämistä. Linaa pyydettiin piirtämään komentajalle kuva leivästä ja sen hän teki, ja samalla kun oli lähdössä nappasi kanison jossa uskoi näkevän isästään jotakin.
          Andrius tuo tiedon, että Lina ja hänen perheensä aiotaan siirtää, mutta Andrius ei ole listalla äitinsä kanssa. Kun aika koittaa he menevät junaan ja matka jatkuu. Välillä laivassa välillä junassa, he eivät koskaan tiedä minne matka menee. He pysähtyvät jonnekin ja heitä käsketään rakentamaan tehdas ja heille oma kylä nukkumiseen luonnon tarvikkeista.
         Heidän äiti alkaa olla huonossa kunnossa ja kuoleekin. Työt jatkuvat ja Jonaksenkin tila huononee taas, mutta hän selviää. Loppusanoissa sanotaan, että myöhemmin (1995) rakennus miehet löysivät kirjeen vuodelta 1954 jossa kerrotaan, että Lina ja Jonas olivat vankeina 12 vuotta, he ovat takaisin pois Siperiasta Kaiunasiin ja Lina meni naimisiin Andreaksen kanssa.