19/20
Piiat- Kathryn Stockett

             >Kirjan ihmissuhteet.
> <   > <   > <

Takakansi:

"Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.

        Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä."

> <   > <   > <

Valkoisten ja mustien ihmisten välillä oleva väli oli erittäin iso, jota kirjassa nähtiin. Kaikki heidän väliset ristiriidat jotka kirjassa tulivat esille olivat isossa roolissa kirjassa. Tilanteet joita kirjassa oli, olivat karjistettyjä, jotta lukija tajuaisi kuinka huonosti asiat olivat. Kaiken huonon keskellä kuitenkin oli paljon ystävyyssuhteita, rakkautta ja toivoa.

          Oli paljon asioita jotka toivat esille valkoisten ja mustien välisen raon. Ensinnäkin lait. Niissä ei ollenkaan otettu huomioon mustien ihmisten olosuhteita tai hyvinvointia. Mustilla ihmisillä ei ole sen mukaan merkitystä. Toiseksi huomioni sai mustien olosuhteet ja valintojen vara. Asuinalueet olivat eristetty erikseen mustille ja valkoisille ihmisille. Iso asia joka kirjassa oli, oli valkoisten ja mustien töiden erot. Mustat naiset palvevat valkoisten taloissa. He kasvattivat valkoisten lapset, kun taas heidän omat lapset käyvät töissä. Valkoisilla ja mustilla ihmisillä ei ollut vuorovaikutuksia toisiinsa monista syistä: mustia ei nähty ihmisinä, he eivät halunneet ongelmia (esim. väkivaltaa mustilta, kun he halusivat jotain), he yrittivät pitää valkoiset tyytyväisinä ja huolettomina, ja he eivät myöskään huomioineet ollenkaan ongelmaa sillä he olivat tottuneet näkemään mustat ihmiset oikeastaan orjina ja eläiminä.

          Toinen asia joita kirjassa tulee esille on väkivallan käyttö: helposti mustan ihmisen väkivallalla hallintaan saaminen ajattelematta, arvostuksen pieneneminen (jos sitä edes oli aluksi). Kirjassa tuli esille valkoisten ihmisten iso ongelma siitä saako mustat apulaiset käyttää heidän vessoja. Heidän mustat piiat kasvattavat lapsensa, tekevät kaiken ruoan, siivoavat, mutta silti he eivät ymmärä sitä miten he kehtaisivat käyttää samaa vessaa.

          Näemme monia artikkeleita/kirjoja/elokuvia joissa laitetaan esille naisten huonot olosuhteet, kun he eivät saaneet mm. äänestää, ja harvemmin mustien ihmisten ongelmista, mutta tässä kirjassa taas näkyivät molemmat ja sitä miten ihmiset yrittivät päästä yli poliittisista vääryyksistä. Amerikka tänä päivänä on tullut todella pitkälle näistä ajoista, onhan heillä musta presienttikin, mutta silti he eivät aina suvaitse erilaisia ihmisiä. Ehkä he eivät halua muutosta, tai he kokevat kaiken olevan hyvin.

18/20
Piin elämä- Yann Martel

            >Valitse kirjan epärealistisimmät kohdat ja kerro miksi ja miten.
><><><><
Kirja alkoi "tekijän esipuheella" joka oli fiktiivisesti kirjoitettu "kirjailijan" kertomus miten hän päätyi kirjoittamaan tätä tarinaa. Hän tapasi Patelin joka kertoi tarinansa, joka alkoi sitten 1. luvusta. Tämä toi sellaista todellisuuden tuntumaa, vaikka tarinan tapahtumat taas olivat epäuskottavia.

            Patelin perhe päättää myydä eläintarhansa eläimet ja lastaa ne laivaan jonka mukana he matkustaisivat jonnekin, mutta ennen kuin he päätvät minnekään laiva uppoaa. Patel on ainuteloonjäänyt ihminen ja on loukussa pelastusveneessä mm. täysikasvuisen bengalintiikerin kanssa.
            Kaikenlaista tapahtuu, mm. tiikerin kouluttaminen merellä, saari täynnä karnivaari eläimiä, merellä eksyneen miehen löytäminen jonka tiikeri syö, eloon jäämisen yrittäminen ja haitten kanssa kamppailu. Kaikki ovat asioita jotka osoittaisivat kaiken olevan fiktiota jota päähenkilö keksi, sillä hän koki erittäin traumaattiset kokemuksen. Ja ainut tapa jolla hän pystyi selviytyä oli se, että hän kertoi itselleen tarinan johon alkoi itsekin luottamaan. Ei ollut väkivaltaisia ihmisiä vaan eläimiä, ihmiset eivät syöneet heikkoja, vaan kaikki hirivttävät tapahtumat oli eläinten tekemää. Se, että vertaa ihmisen tekoja eläimen tekoihin viittaa vahvasti siihen suuntaan, että ihmiset pystyvät kauheisiin tekoihin ja aina välillä haluamme olla uskomatta siihen.

           Lopussa kun häntä haastatellaan eivät hekään usko häntä, jolloin Pii kertoo toisenkin tarinan. Yhden missä eläimet korvataan ihmisillä, joka tuottaa erittäin väkivaltaisen tarinan. Sellaisen jota ihminen ei halua uskoa, sillä ihmisinä me haluamme uskoa ihmisten hyvyyteen. Joten seuraavana päivänä luemme raportin jossa kerrotaan Pii Patelin kamppailusta ja kaksin olemisesta tiikerin kanssa. Lukijalle sanotaan, että hän voi itse päättää kumpaa haluaa uskoa ja sen annetaan olla siten, että emme voi tietää mitä sielä "oikeasti" tapahtui.