12/20
Nälkävuosi- Aki Ollikainen

"Eletään vuotta 1867, ympärillä aukeaa vain lohdutonta kurjuutta, mielessä kangastelee kullanhohtoinen Pietari. Loputon talvi ja armoton nälkä ovat tehneet kerjuulle pakotetuista ihmisistä eläimiä toisilleen.
Samaan aikaan lämpimissä huoneissaan tuskailevat parempiosaiset Rendqvistin veljekset, lääkäri-Teo ja apulaiskamreeri Lars, omien elämänkysymystensä kanssa. Kun Redqvistien ja nälkäisten vaeltajien tiet yhtyvät, inhimillisyys voittaa viimein kaiken kärsimyksen keskellä."
- - -

Nälkä on tosi ja se pakottaa kirjan henkilöitä lähtemään kerjuulle ja välillä jätettävä rakastettu kuolemaan. Kirja seuraa heidän elämää kolmesta näkökulmasta. Vaikuttavimpaa luettavaa oli torppariperhe ja sen kärsimys. Korpelan Marja, Juhani ja lapset Juho ja Mataleena. Juhani jää kuolemaan ja Marja lähtee kerjäämään apua lastensa kanssa. Matka on rankka eikä aina tuota tulosta.

Toinen näkökulm kuvaa Rendqvistin veljiksiä, Teoa ja Larsia. He asuvat Helsingissä ja, vaikka he ovat parempiosaisia heitä vaivaa muut asiat. Esim, ihmisten tila ja kärsimys.
            "Kun näiden kahden perheen tiet kohtaavat, tapahtuu jotakin, joka saav ielä uskomaan ihmisen perimmäiseen hyvyyteen." (http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/11/aki-ollikainen-nalkavuosi.html)

Kolmas näkökulma on senaattorin. Hän pohtii kurjuutta ja sitä olisiko sille voisi tehnyt mitään. On ihmisiä jotka eivät edes voi nousta ylös sillä nälkä syö heitä sisältä. Kirjassa huomaa, että vaikka tilanne onkin tälläinen on ihmisillä vielä, ainakin joillain, ihmeellisesti armeliaisuutta ja auttavaisuutta. Se on ainoa asia joka tuo kirjasta lämpöä ja toivoa kirjan henkilöille.

Sillä 1867 vuoden kurjuus oli todellisesti julma, ei kirjaa voinut lukea positiivisella mielellä. Nälklä hiipii jokaisen elämään sielä ja siitä voimme oppia. Pidämme kaikkea itsestään selvänä ja se ei ole oikein hyvä asenne. Olemme surullisia jos emme saa jotain uutta, mutta emme katso ollenkaan taakse ja nähdä mitä kaikkea hyvää meillä on ollut ja vieläkin on. Niin ihmiset kuin materiaalinen maailma, syö meitä kaikkia ja en voi sanoa olisiko meistä siihen, että auttaisimme ihmisiä niinkuin kirjassa tehtiin. Heillä ei ollut mitään ja silti auttoivat tuntemattomia.

Kirja muistutti minua toisesta, Kärpästen herra, William Golding. Joukko poikia ovat yksin saarella ja kirja kertoo yhteiskunnan ja ihmisten pää luonteista. Muutenkin heidän periaatteet ihmisnä tulevat esille. Älä tapa tai varasta esimerkiksi eivät pitkään ole heidän ajatuksissa. Näin heikkona ihmis luonteet ovat ja muuttuvat nopeammin kuin tuntuisi ajatkusissa hyvältä. Nälkävuosi kirjassa taas ihmiset toivat toivoa niin toisille ihmisille kuin lukijoillekin siitä, että ihmisinä meissä on hyvääkin.