7/20
Iloisen lehmän runot- Vilja-Tuulia Huotarinen

           >Kirjoita vähintään yksi säkeistö lisää valitsemaasi runoon.

- - -
Kiteytettynä kaikki minkä perusteella jatkoin valitsemaani runoa.

Aihe: Lehmät ja heidän omistajat
Teema(t): Ilo, suru, ongelmat, ystävät, läpi pääseminen, naiseus, nuoruus
Puhuja: Niin lehmät kuin niiden omistajat, vaikka lehmät vaikuttivat enemmän ihmisiltä.
-Näkökulma: riippuen puhujasta
-Äänensävy: välillä ilo välillä surun valelema
-Asenne: elämän läpikäymisen väsy tai toivo
-Luotu tunnelma: painavien asioiden kanssa iloakin löytyi
Kieli:
-Kuvailu: paljon käytetty, mutta eniten tunteita kuvaillen eikä esim. ympäristöä
-Sana valinnat/murre: Joidenkin sanojen käyttäminen toi sen tunnelman, että he olivat tosiaankin lehmien parissa eikä ihmisten
-Jäsentely: usein jaettu kokoelman sisällä olevissa osissa runotkin osissa
-Pituudet: riippuen runosta, mutta melkein aina alle sivun
-Symmetria: osana sitä miltä se näytti paperilla. Joskus ei minkäänlaista ajatusta pantu, ja joskus teksti teki taidenäytöksen visuaalisestikin sivulle
-Rytmi/mitta/loppu soinnut: välillä näkyy
Tarina: Jaettu osiin ja tarina jatkui runosta runoon, vaikka eri lehmien ja ihmisten parissa välillä oltiinkin
Sanoma: Syvällisten asioiden kanssa oli iloa ja surua, ja elämässä päästiin eteenpäin

Puhutteleva teos kokonaisuutena. Kysyin veljeltäni hänen ajatustaan ja luin joitain ääneen ja hän piti oikein paljon niistä. (Kysyin, sillä kirjallisuutta opiskeleva (ja muutenkin toinen henkilö) näkee asiat todella eri tavalla ja se on kiinnostavaa).

- - -
Eri paikkoissa teoksesta kirjoittaneita:
Naisen rinnastaminen isokokoiseen, laiskanoloiseen ja toljottavaan lehmään on loukkaavaa tai suuri kunnia.
Huotarinen yhdistää naiseuden ja lehmän, mikä sinänsä ei ole yllätys. ... Lehmä on mysteeri: "Koskaan ei voi tietää mikä tyynen pinnan alla tummuu." Ei naisistakaan - tai ihmisistä yleensä - voi tietää.
>http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353058907831
Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa puskemaan pimeän läpi, uskaltamaan ihonalaisille reiteille. Vilja-Tuulia Huotarisen kolmannessa runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla.
>http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aue500be0d-dc57-4224-8fd8-491dbc1b12d7#.VZLhE_meDGc
>http://www.goodreads.com(book/show/15725577-iloisen-lehm-n-runot
- - -
Minusta tuli ILOINEN jo varhain,
niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
nuikuin navetassa poski lehmän vatsaa vasten.
Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,
joskus rakastin niin että katosin itse.
(jatkoni):
Suru tuli ilon myötä jo varhain,
toivon ajatukset ja tippuvat kyyneleet.

Ne sointuivat yhteen ja molempien kanssa eleltiin.

Minä ja lehmät. Tunsimme kaikki ne kivut,

mutta ilo tuli rakkaudesta, vaan sitä piti toivoa.

Sitä anelimme ja toivottomuus tuli esille.

Elämään pettyy, mutta rakkautta toivoon on.