6/20
Tähtiin kirjoitettu virhe- John Green

Kirjoita lyhennelmä teoksen tapahtumista päähenkilön vanhemman / ystävän /vihollisen tms. näkökulmasta: kuinka hän näkee teoksen tapahtumat?
>Päähenkilön Hazel Grace'n äidin näkökulmasta.

Vaikka tietääkin, että jossain vaiheessa elämämme loppuu, ei lasta katsoessa voi oikein miettiä sitä. Hazelilla on syöpä ja olen varma, että se on hänen äidilleen todella paha paikka. Varmasti tekisi mieli itkeä ja halata lastaan koko ajan ja yrittää pyrkiä täydellisyyteen, pitää kuitenkin äiti hahmona pysyä vahvana, että voi opettaa lapselleen, että tästä kaikesta päästään ohi. Yrität auttaa, mutta ehkä lapsesi ei halua mennä taas sairaalaan testeihin tai syöpä ryhmään ystävystymään. Joten se kun Hazel tapaa kaverin, voi ajatella, että ehkä molemmat lapsi ja äiti tulevat pärjäämään.
             Augustus Waters on erittäin mukava poika, ja äitinä varmasti voi olla iloinen, kun tietää, että lapsensa on hyvässä seurassa. Toisaalta meneminen ulkomaille ei ihan ole ensimmäinen asia jota miettisi hyväksi. Toisaalta se varmasti tekisi äidin mielestä hyvää lapselleen joka on kamppailut paljon elämässään. Ilo tekee kaikille hyvää ja meneehän äitikin mukaan.
             Kun Hazel ehdottaa matkaa Amsterdamiin Augustuksen kanssa ei välttämättä äitinä haluisi lastaan menemään, mutta kun itse lähtee mukaan miksipä ei sallisi sellaista iloa? Matka menee hyvin, vaikka ei se ollut äidille mitenkään erikoista, mutta lapsen ilo tekee vanhemmat iloisiksi.
             Hazel rakastaa yhtä ja samaa kirjaa jonka hän lukee uudelleen ja uudelleen. Äidin mielestä se ei välttämättä paras asia, mutta toisaalta mistä vain löydettävä ilo ja hymy on mahtava asia. Lääkitykset ja sairaala reissut eivät ole se mitä kukaan haluaa lapselleen. Myöskään se, että näkee lapsensa kivuissaan ei ole se mitä toivoo. Syövästä voi parantua, mutta kamppailu se on. Kirjailija toi sen hyvin esille, mutta toi myös sen esille, että se ei ole kivuliain asia mitä voi tapahtua. Myös ystävyyden, perheen ja rakkauden merkitys korostuu vaikeina aikoina ja kirja opetti sitä paljon. Elämä on matka ja se mikä oli näiden kansien välissä oli huikea sellainen.
            Kuoleman aihe oli painava asia kirjassa ja lopussa oleva läheisen kuolema oli paha paikka. Se on erilainen kipu, mutta ei suinkaan pienempi kuin fyysiset. Se tuo tietoon, että emmehän me ole täällä ikuisesti ja nuorenakin voi jotkut lähteä. Äitinä lapselle ei haluisi mitään muita kipuja varsinkaan kun on jo, mutta sellaista elämä on. Ylämäkeä ja alamäkeä loppuun saakka.